Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tekevät henkilöt verkkoympäristössä

VTT Salla Huikuri
Projektipäällikkö, tutkija
Poliisiammattikorkeakoulu
salla.huikuri[@]poliisi.fi

Pimeä verkko on tarjonnut otollisen paikan moninaiselle ja laajamittaiselle lapsiin kohdistuvalle seksuaaliväkivallalle jo vuosia. Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa esittävien kuvien ja videoiden määrä kasvaa valtavaa vauhtia vuosi vuodelta (EUROPOL 2020a), mutta keitä näiden rikollisten sisältöjen käyttäjät ovat?

Lapsikohteinen seksuaalihäiriö, eli pedofilia, määritellään lääketieteellisesti vähintään kuusi kuukautta kestävinä, pakottavina seksuaalisina haluina lapsia kohtaan, joiden mukaan henkilö toimii tai jotka aiheuttavat hänelle huomattavaa kärsimystä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2012). Viimeisimpien neurologisten tutkimusten mukaan pedofilia voidaan luokitella kehitykselliseksi tai hankinnaiseksi häiriöksi, joista ensimmäinen vastaa pedofilian lääketieteellistä diagnoosia ja on pysyvä häiriö ja jälkimmäinen on neurologisen sairauden, kuten dementian tai aivokasvaimen, aiheuttama häiriö (Camperio Ciani et al. 2019; Blagden et al. 2018).

Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tekevien henkilöiden määrittelyä lähestytään nykyään usein myös verkkoympäristön viitekehyksessä. ”Online-pedofiilit” tekevät rikoksiaan pelkästään verkossa, kun taas ”offline-pedofiilit” käyttävät verkkoa lähinnä rikollisten tekojensa valmisteluun. He lähestyvät lapsia ”groomauksen”, eli seksuaalisen houkuttelun, avulla, tarkoituksenaan päästä kohdistamaan fyysistä seksuaaliväkivaltaa lapseen. Lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa esittävän materiaalin käyttöä verkkoympäristössä selitellään usein seksuaalisten mielihalujen tyydytyksenä tai pakona negatiivisista tunteista, kuten yksinäisyydestä, ahdistuksesta tai seksuaalisesta turhautumisesta  (Henshaw, Ogloff, and Clough 2017; Babchishin et al. 2018).

Kaikki verkossa toimivat lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavien sisältöjen käyttäjät eivät kuitenkaan ole pedofiilejä. Heihin lukeutuu muun muassa henkilöitä, jotka päätyvät kyseisen materiaalin äärelle satunnaisesti, impulsiivisesti tai uteliaisuudesta sekä niitä, jotka ovat kiinnostuneet myös muista seksuaalihäiriöihin liittyvistä sisällöistä, kuten nekrofiliasta. Verkkoa hyödynnetään materiaalin jakamiseen omalle vertaisryhmälle ja lasten groomaukseen, mutta monet käyttäjät myös tuottavat ja levittävät materiaalia taloudellisen hyödyn toivossa (Beech et al. 2008). Näin ollen lapsiin kohdistuva seksuaalirikollisuus verkossa on hyvin moninaista. Se kattaa muiden muassa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä kuvaavan materiaalin hallussapidon, jakamisen ja tuottamisen, groomauksen, seksuaalisen pakottamisen sekä kiristyksen, online prostituution sekä siihen liittyvän seksuaaliväkivaltaa kuvaavan materiaalin suoratoiston (EUROPOL 2020b).

Kuten uutisissakin usein on luettavissa, lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan osallistuvat henkilöt ovat hyvin verkostoituneita keskenään. Pimeässä verkossa he toimivat omissa, hyvinkin suurissa ja kansainvälisissä ryhmissään. Nämä virtuaaliyhteisöt ovat samankaltaisia internetin sosiaalisten verkostojen, kuten Facebookin, kanssa. Niiden erottava tekijä on luonnollisestikin ryhmien rakentuminen rikollisen toiminnan ympärille sekä siitä johtava epäluottamus kaikkia ryhmän käyttäjiä kohtaan ja pyrkimys anonymiteettiin.

Ryhmien sisällä käyttäjillä on erilaisia rooleja. Ryhmien jäsenistä voidaan identifioida esimerkiksi yhteisöjen ylläpitäjät, aktiiviset keskustelijat, pelkästään kuvasisällöistä kiinnostuneet käyttäjät sekä aineiston julkaisijat, jakajat ja kaupittelijat. Päästäkseen yhteisöjen jäseneksi, käyttäjien tulee usein osoittaa aktiivisuutta esimerkiksi osallistumalla sivustojen keskusteluihin. Käyttäjien status ryhmän arvoasteikolla määritellään aktiivisuuden mukaan: se, joka jakaa eniten sisältöjä tai osallistuu muuten säännöllisesti yhteisön toimintaan, nauttii kunnioituksesta ja ihailusta.

Pedofiilien yhteisöjä katoaa ja syntyy tasaista tahtia pimeässä verkossa ja jotkut niistä ovat toimineet useita vuosia. Rikollisen toiminnan lisäksi niitä yhdistää jäsenten keskinäinen yhteenkuuluvuuden tunne yhteiskunnan absoluuttisessa marginaalissa. Poliisiammattikorkeakoulussa käynnistyi vuoden 2021 alussa Procsead-projekti (PReventing Online Child Sexual Exploitation and Abuse on Darknet), joka on osa ReDirection-hanketta. Sen tarkoitus on tuottaa uutta tutkimustietoa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tekevien henkilöiden yhteisöjen toiminnasta pimeässä verkossa sekä näiden myötävaikutuksesta lapsiin kohdistuvassa seksuaaliväkivallassa.

Kirjallisuus:

Babchishin, Kelly M., Hannah L. Merdian, Ross M. Bartels, and Derek Perkins. 2018. ‘Child Sexual Exploitation Materials Offenders: A Review’. European Psychologist 23 (2): 130–43.

Beech, Anthony R., Ian A. Elliott, Astrid Birgden, and Donald Findlater. 2008. ‘The Internet and Child Sexual Offending: A Criminological Review’. Aggression and Violent Behavior 13: 216–28.

Blagden, Nicholas James, Ruth Mann, Stephen Webster, Rachel Lee, and Fiona Williams. 2018. ‘“It’s Not Something I Chose You Know”: Making Sense of Pedophiles’ Sexual Interest in Children and the Impact on Their Psychosexual Identity’. Sexual Abuse 30 (61): 729–54.

Camperio Ciani, Andrea S., Christina Scarpazza, Valeria Covelli, and Umberto Battaglia. 2019. ‘Profiling Acquired Pedophilic Behavior: Retrospective Analysis of 66 Italian Forensic Cases of Pedophilia’. International Journal of Law and Psychiatry 67: 1–9.

EUROPOL. 2020a. ‘Exploiting Isolation: Offenders and Victims of Online Child Sexual Abuse During the COVID-19 Pandemic’.

———. 2020b. ‘Internet Organized Crime Threat Assessment (IOCTA)’.

Henshaw, Marie, James R. P. Ogloff, and Jonathan A. Clough. 2017. ‘Looking Beyond the Screen: A Critical Review of the Literature on the Online Child Pornography Offender’. Sexual Abuse 29 (5): 416–45.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2012. Psykiatrian Luokituskäsikirja: Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:N Psykiatriaan Liittyvät Diagnoosit. Tampere: Edita.