Lapseen kohdistuva seksuaalirikos verkossa voi tapahtua hyvin nopeasti Suojellaan Lapsia ry:n vierailijakirjoittajina Salla Huikuri* ja Tero Toiviainen*

Suuressa osassa poliisin tietoon tulevista lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tekijänä on joku lapsen lähipiiriin kuuluva henkilö, kuten perheenjäsen, ystävä tai vaikka urheiluvalmentaja. Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tapahtuu kuitenkin enenevissä määrin myös verkkoympäristössä tai sen avustuksella. Tällöin tekijänä on usein lapselle tuntematon aikuinen, joka monesti esiintyy jonain muuna kuin itsenään, vaikka toisena lapsena tai nuorena aikuisena. Aikuinen lähestyy lasta tarkoituksenaan houkutella ja valmistella, eli ”groomata”, lapsi seksuaalisiin tarkoituksiin.

Groomaaja löytää uhrinsa verkkoympäristössä esimerkiksi sosiaalisen median ja chat-palveluiden avulla. Tutkimusten mukaan groomaus noudattelee yleensä seuraavanlaista tapahtumasarjaa. Ensin groomaaja pyrkii muodostamaan luottamuksellisen suhteen lapseen osoittamalla kiinnostusta hänen sosiaaliseen ympäristöönsä ja vaikkapa harrastuksiin. Suhteen edetessä groomaaja arvioi, miten todennäköisesti lapsi suostuu hänen ehdottamaan toimintaansa ja sen perusteella hän johdattelee lapsen seksuaalisten sisältöjen äärelle käyttämällä esimerkiksi leikkeihin perustuvaa sanastoa. Uskottelemalla lapselle, ettei hänen tarvitse huolehtia siitä, että vanhemmat saisivat tietää houkuttelusta, groomaaja pyrkii vähentämään lapsen tukiverkoston merkitystä. Jos groomaajalla on tarkoitus kohdistaa lapseen fyysistä seksuaaliväkivaltaa, hän ehdottaa tapaamista tämän prosessin lopuksi (DeHart et al. 2017; Broome, Izura, and Lorenzo-Dus 2018). Näin ollen lapsiin kohdistuva seksuaalirikollisuus verkkoympäristössä voi olla joko virtuaalista, eli lapsen kuvien tai videoiden käsiksi saamista, tai johtaa myös fyysiseen seksuaalirikokseen.

Tavoittaakseen määränpäänsä, eli joko virtuaalisen tai fyysisen seksuaalirikoksen, groomaajalla on aluksi käytössään pääosin kaksi keinoa: sanallinen kommunikaatio sekä kuvat ja videot. Groomingin edetessä tekijä voi käyttää myös uhkailua ja kiristystä, esimerkiksi uhkaamalla lähettää lapselta saamia kuvia hänen ystävilleen ja vanhemmille. Myös perinteinen ”namu-setä” toiminta, eli lahjonta esimerkiksi rahalla tai päihteillä on mahdollista.

Maailmalla on meneillään useita projekteja, joissa yritetään tunnistaa groomaajien toimintaa verkkoympäristöissä. Groomaajat käyttävät usein tiettyjä sanakäänteitä ja tämän vuoksi tutkimuksessa on muun muassa pyritty tunnistamaan groomaajien käyttämää kieltä. Tällaisen tiedon avulla on mahdollista tunnistaa verkossa tapahtuvaa groomingia ja siten ennalta ehkäistä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia (Lorenzo-Dus, Kinzel, and Di Cristofaro 2020). Lisäksi esimerkiksi perverted-justice.com projekti pyrkii paljastamaan groomaajia esiintymällä lapsina chat-palveluissa ja siten saamaan groomaajien henkilötietoja ja julkistamaan niitä.

Toisin kuin mediassa usein kirjoitetaan, groomaus ei ole välttämättä pitkän prosessin tulos. Lapsen luottamuksen saavuttaminen ja sitä seuraava rikollinen teko voi tapahtua hyvinkin nopealla aikataululla: jopa yhden päivän aikana. Tämän vuoksi vanhempien tulee olla jatkuvasti kartalla lasten toiminnasta verkkoympäristössä. Lapsen verkkomaailman kokemuksista on hyvä olla kiinnostunut ja lapsille tulee kertoa, että verkossakin on tärkeää huolehtia turvallisuudesta. Jos epäily lapsen seksuaalisesta häirinnästä tai houkuttelusta herää, on tilanteeseen puututtava välittömästi ja otettava matalalla kynnyksellä yhteys kotipaikan poliisiin. Internetissä havaituista rikosepäilyistä tai laittomaksi epäillystä aineistosta voi kiireettömissä tapauksissa antaa vihjeen myös poliisin Nettivinkki-palvelun kautta.

* VTT Salla Huikuri toimii tutkijana CYBERDI-projektissa Poliisiammattikorkeakoulussa. Erityisasiantuntija Tero Toiviainen toimii projektipäällikkönä CYBERDI-projektissa Poliisiammattikorkeakoulussa.

Tekstin viitteet:

Europol. ‘Tee kodistasi kyberturvallinen’. https://www.europol.europa.eu/activities-services/public-awareness-and-prevention-guides/make-your-home-cyber-safe-stronghold. [Viitattu 26.5.2020]

Broome, Laura Jayne, Cristina Izura, and Nuria Lorenzo-Dus. 2018. ‘A Systematic Review of Fantasy Driven vs. Contact Driven Internetinitiated Dexual Offences: Discrete or Overlapping Typologies?’ Child Abuse and Neglect 79: 434–44.

DeHart, Dana, Gregg Dwyer, Michael C. Seto, Robert Moran, Elizabeth Letourneau, and Donna Schwarz-Watts. 2017. ‘Internet Sexual Solicitation of Children: A Proposed Typology of Offenders Based on Their Chats, E-Mails, and Social Network Posts’. Journal of Sexual Aggression 23 (1): 77–89.

Lorenzo-Dus, Nuria, Anina Kinzel, and Matteo Di Cristofaro. 2020. ‘The Communicative Modus Operandi of Online Child Sexual Groomers: Recurring Patterns in Their Language Use’. Journal of Pragmatics 155: 15–27.

Lue täältä lisää #TurvallisestiNetissä-asiaa.